Siis ihan tuo viime sunnuntai (17.10). Jenny soittaa taas aamulla melkein herättäen miuet. Keskusteltiin ihan normaalisti vähän kaikesta. Kaksi asiaa jotka tulee kuitenkin teidänkin tietää: Kun kysyin miksi Jenny ei jätä vastaajaan viestiä, vastaus on että hän inhoaa viestin jättämistä (ei ongelmaa). Toiseksi, kun minä en suostu soittamaan asiakaspalveluun (liittymän) vaan haluan käydä liikkeessä hoitamassa asian, Jennyn mielestä mulla on ongelma. Jos joku alkaa mulle huutaa puhelimessa, niin minähän lyön luurin korvaan ja odotan muutaman minuutin tai tunnin että toinen rauhoittuu.
Ei hyvä idea.
Heti, kun saan käteni pois puhelimelta, se alkaa soimaan tauotta. Siis (kiinteä) puhelin soi noin 10 kertaa putkeen. Seuraavaksi kuulen kuinka Jenny läväyttää oman ovensa kiinni ja tulee koputtamaan miuen kämpän ovelle. Muutaman kerran ihan kiltisti ja sitten alkaa hakkaamaan sitä ovea niin kovaa, että koko talo varmasti kuuli sen. Noh miuen kämppis oli vielä kotona ja meni avaamaan oven, jolloin Jenny pääsi sisaälle kämppään. Jenny sanoi miuen kämppikselle vain, että ' anteeksi luulin et olit kirkossa'. Sitten alkaa hakkaamaan miuen ovea ja kokeilee josko se on auki. Onneksi olin edellisenä iltana laittanut vastoin tapojani omanhuoneen oven lukkoon. Kun mie en vastaa mitään niin Jenny palaa takaisin omaan kämppään.
Jenny laittoi sitten myöhemmin miulle viestiä, että oli vain yrittänyt auttaa...
This is just about the Sunday morning when J went ballistic. I don't think there is any need to tell more about it to you.
No comments:
Post a Comment